Paluu          

Metsästysseuran toimintaa

Mainuan Riistamiehet ry:n tarkoituksena on antaa jäsenilleen mahdollisuus harrastaa metsästystä ja siihen liittyvää muuta toimintaa seuran puitteissa. Metsästysharrastus pitää sisällään paljon muutakin, kuin riistan ampumista tai muuten pyydystämistä.

Jonkinlainen karkea joko harrastuksen sisällöstä voisi olla seuraava:

-sosiaalinen yhdessäolo

-talkootoiminta

-ammuntaharrastus

-riistanhoitotyö

-metsästys yksin

-metsästys porukassa

Seuran jäsenet ovat seuran perustamisesta lähtien aktiivisesti harrastaneet monenlaista toimintaa.

Esimerkkinä sosiaalisesta yhdessäolosta laajemminkin, kuin vain seuran jäsenten kesken, voi mainita vuosittain järjestetyt hirvipeijaiset. Seuran yleiset kokoukset, toiminta riistanhoitoyhdistyksessä, kokoontumiset vaikkapa vain makkaran paistamiseen seuran majalle, ovat sosiaalista yhdessäoloa parhaimmillaan.

Talkootoiminta on jatkuvasti ollut hyvin vilkasta. Metsästysmajan tiimoilta on riittänyt vuosittain paljon tehtävää. Porukka on rakentanut lahtivajan, monia ampumalavoja, raivannut metsäteiden ojanvarsia, raivannut passipaikan ampumasektoreita ja pitänyt halkotalkoita ym. vastaavaa. Riistanhoitoyhdistyksen ampumaradan rakentaminen, muutama vuosi sitten, vaati kaikilta metsästysseuroilta paljon työtä. Talkoita radalla riittää jatkuvasti, kunnossapidon ja radan hoidon takia.

Ongelmaksi näyttää lähivuosina muodostuvan näillä tyhjenevillä maaseudun kylillä se, että metsästysseuran jäsenkunta vanhenee väkisin, koska nuoriso muuttaa kauas kotiseudultaan ja ei näin pysty osallistumaan aktiivisesti toimintaan. Monilla on vielä juniori-iässä kova kiinnostus metsästysharrastukseen, mutta harrastus tahtoo jäädä pian unohduksiin , kun alkaa opiskelu- tai työelämä vieraalla paikkakunnalla.

Yksi nuorimmista, mutta ei varmasti vähimmin osallistuvista.

Riistanhoitoyhdistyksen hirviradalla on pidetty vuosittain ammuntatilaisuuksia ja kilpailuja, omalla ampumapaikalla ja Hoikanportin haulikkoradalla on harjoiteltu ja kilpailtu. Ampumataidon ylläpitäminen ja oikean aseenkäsittelytaidon kehittämisen edellytyksenä on harjoittelu myöskin "kovilla". Hirvenammuntakoesuoritusten vastaanottaminen riistanhoitoyhdistyksen hirviradalla antaa vuosittain jatkuvaa toimintaa seuran jäsenille.

Metsästysseuran edellytetään tekevän jatkuvasti riistanhoitotyötä ja sitä seuramme tekeekin monin tavoin. Kesäisin kasvatamme riistapelloilla lähinnä viljaa ja heinää. Vesilintujen ruokintapaikkojen ylläpitäminen ja jäniksien talviruokinta ovat vuotuisia jatkuvia töitä seuramme jäsenillä. Laitamme hirville metsään suolaa tarjolle, ns. nuolukivinä. Nuolukivien tarkoituksena on ohjata hirviä pois vilkasliikenteisten teiden varsilta suolaa etsimästä. Nuolukivillä voidaan hirviä ohjata pois myös muilta herkiltä hirvivahinkoalueilta. Tällaisia arkoja vahinkoalueita alueita ovat mm. nuoret taimikot.

Suomen suuressa metsästäjäjoukossa on myöskin metsästäjiä, jotka metsästävät mieluummin yksin, kuin suuremmassa ryhmässä ja heillekin löytyy harrastusmahdollisuuksia. Nykyään käytännössä useimmat kuitenkin kuuluvat johonkin metsästysseuraan. Metsästysseuran toiminnassa itse pääasia eli riistan pyydystäminen muodostaa tosiasiassa vain pienen osan.
Rajoitettu metsästysaika määrittää jo yksinään vuotuisen pyyntiajan, samoin lupakiintiöt. Kuitenkin on olemassa joitakin riistalajeja, joita voitaisiin metsästää joinakin vuosina enemmänkin, kuin mitä yleensä tehdään. Jänis on yksi tällainen, ainakin hyvin runsaiden jäniskantojen vuosina. Kovempaa jäniskannan verottamista voidaan perustella ainakin sillä, että runsaan kannan aikana tautien leviämisvaara on suurempi ja koko kannan romahtaminen vuosiksi todennäköisempää, kuin kohtuullisten kantojen vuosina. Kovempaa verotusta vaatisivat myöskin muutamat vahinkoeläimet, kuten mm. luontoon karanneet tai istutetut ja siellä runsaasti lisääntyvät minkki ja supi.
Varsinainen metsästyskausi alkaa meidän seuramme alueella yleensä vesilintujen metsästyskauden alkaessa. Jo aikaisemmin kesästä alkava kyyhkyn metsästys ei täällä Kainuussa ole juurikaan mainittavaa. Täällä kyyhkykannat ovat hyvin vähäiset.

Linnustajat, koira ja saalis.

Linnustus on alkusyksystä yksin tai koiransa kanssa metsässä vaeltavan metsästäjän harrastus. Jänisjahti ajavalla koiralla voi myöskin olla yksinäisen metsästäjän harrastus. Jänisjahti onkin yleisin ja pisimpään kaudesta jatkuva metsästysmuoto seuramme alueella.

Seuruemetsästys on puolestaan taas monien mielestä se kiinnostavin ja kiehtovin metsästysmuoto. Siinä yhdistyvät harrastus ja sosiaalinen yhdessäolo. Tällaisia metsästysmuotoja on monia, alkaen syksyn sorsajahdista, johon monesti lähdetään porukalla. Jänisjahti eri muodoissaan on toinen tällainen.

Miesajona saatua pihapiirin 
rusakko- ja jänissaalista.

Ajavan koiran haukkua voidaan odotella rattoisasti nuotiolla seurustellen tai laittaa osa porukasta itse ajamaan esiin pihapiirissä asustavia, usein vahinkoeläimiksi luokiteltavia piha- ja puutarhakasvien tuhoojia. Tällöin muu osa porukasta jää passiin sopiville jäniksen pakoreiteille. Ketun lippusiimapyynti on pitkin talvea jatkuva, reippaiden lumella liikkuvien metsästäjien seurueharrastus. Kettua metsästetään myöskin ajavan koiran ja luolakoiran avulla.

Seuruemetsästyksen antoisimpia hetkiä ovat 
lepohetket nuotiotulilla, siinä makkaraa 
paistellessa huuli lentää.

Tässä suunnitellaan saaliin 
siirtämistä lahtivajalle.

Saalis on saatu orteen.

Eräs vuoden suurista ja suosituista seuruemetsästysmuodoista on syksyinen hirvijahti. Hirvijahti on erittäin tarkoin lailla ja asetuksella säädeltyä toimintaa. Metsästys vaatii etukäteen anottujen ja saatujen kaatolupien olemassaoloa. Lupa määrittelee yksityiskohtaisesti kaadettavaksi myönnettyjen hirvien mm. lukumäärän ja iän. Usein myöskin hirvien sukupuoli ja sarvipiikkien lukumäärä voivat olla luvan ehtoina.

Hirvijahtiin osallistuvat jaetaan ainakin seuraaviin ryhmiin; ajomiehet, koiranohjaajat ja ampujat.

Tietenkin tehtävänimike ajomies käsittä myöskin naiset. Ajomieheltä ei vaadita metsästyskorttia eikä muitakaan lupapapereita. Meidän metsästysseuramme hirviseurueen jäseneksi pääsevältä vaaditaan ainoastaan metsästysseuran jäsenyys ja aktiivinen osallistuminen kaikenlaiseen seuran vapaaehtoistyöhön, kuten riistanhoitotyö ja talkootoiminta. Toki ajomiehen tehtävästä selviäminen vaatii kohtuullista fyysistä kuntoa.

Koiranohjaa koskevat pääsääntöisesti samat vaatimukset kuin ajomiestäkin. Koiranohjaaja voi toimia myöskin ampujana, jolloin häntä koskevat lisäksi samat vaatimukset kuin muitakin ampujia. Tietenkin koiranohjaajalla tulee olla koira, jota hän käyttää hirven haukuttamiseen ja joka on sananmukaisesti hänen ohjauksessaan, vastuullaan ja valvonnassaan. Hirvikoiria, kuten myöskin ajokoiria seurataan hyvin yleisesti ns. koiratutkalla, joka laitteisto muodostuu koiran kaulapannassa kulkevasta lähettimestä ja koiranohjaajalla olevasta suunnattavasta antenni-vastaanotin yksiköstä. Kysymyksessä ei siis ole oikeasti mikään tutka, vaan suuntiva radiolähetin-vastaanotin järjestelmä. Varsinkin hirvikoiralle on tyypillistä, että se sitkeästi seuraa kaikkoavaa saalista hyvinkin kauas. Koiran löytyminen iltaisin, usein jopa kymmenien kilometrien päästä lähtöpaikasta, olisi pelkkää sattumaa ilman tutkaa. Tutka siis voi säästää isännän ja koiran "jalkavaivoja" sekä molempien yöunia monta tuntia vuorokaudessa. Koiraharrastus vaatii pitkäjänteistä työtä, mutta antaa varmasti koirista pitävälle paljon. Koiranohjaajan koiraharrastus saa täyttymyksensä hirvijahdissa iloisina koiran hirvihaukkuina ja ehkäpä peräti niin, että itse koiranohjaaja-ampuja saa haukusta onnistuneen kaadon. Hirvijahti on kuitenkin hyvin lyhytaikainen tapahtuma ja jahtiin voi osallistua monia koiria, joiden kaikkien on saatava seuruemetsästyksessä samat mahdollisuudet osallistumiseen. Varsinainen koiranohjaajan saama tunnustus työstään tulee kuitenkin hirvikokeissa ja koiranäyttelyissä, joissa tulokset palkitaan mikäli aihetta on.
Ampujana toimivalle asetetaan hirvijahdissa enemmän vaatimuksia lain ja asetusten taholta. Ensiksi tulevat samat vaatimukset, kuin ajomiehille ja koiranohjaajille, lisäksi ampujan tulee suoritta hyväksytysti ns. ampumakoe. Riistanhoitoyhdistys järjestää ampumakoetilaisuuksia vuosittain riittävän määrän. Näissä koetilaisuuksissa koesuorituksia ottavat vastaan metsästysseurojen tehtävään koulutetut jäsenet. Käytännössä ainoastaan näissä koetilaisuuksissa ampujalla on mahdollisuus suorittaa hyväksytty ampumakoe.
Ampujan tehtävä seuruemetsästyksessä on erittäin vastuullinen. Sen lisäksi, että pitäisi pystyä saamaan hyvä osuma ja kaato silloin, kun sitä kerran yrittää ampumalla, pitää ampuminen ehdottomasti tehdä turvallisesti muiden ihmisten ja omaisuuden suhteen. Ampuminen on sallittua ainoastaan ennalta turvalliseksi katsotussa ampumasektorissa. Tehokkaiden aseiden kanssa toimittaessa, turvallisuudesta ei saa tinkiä missään suhteessa.
Hirvijahdissa laki vaatii seurueelle johtajan, joka antaa tehtävät, määrää jahdin kulusta, on vastuussa toistenkin tekemisistä, toimii muutenkin häntä koskevan lain ja asetuksen mukaisesti ja hoitaa riistanhoitoyhdistyksen vaatiman kirjallisen dokumentoinnin ja muut tehtävät. Johtajan tehtävä kaikessa laajuudessaan on melkoisen vaativa ja vastuullinen.

Paluu